Syvällisyyttä peliin kiitos

Ekaks kaikki meni hyvin, sit yhtäkkii vaivuin..
Alko tulee riitaa ja huutamista. Kaikki oli niin tuskaista. Ei syytä mihkään ei aihetta mihinkään. Se vaan tapahtui ja myönnän olevani osa syyllinen mitä menin tekeen niin paskasta. Aloitte vihaan mua, pahoittaan mun mieltä. Sitä kesti kauan . Ala-asteen kolmos luokalta vitos luokan loppuun. En kestänyt enään aloin pahojani tekeen huutaan ja haukkumaan. En jaksanut sitä paskaa enään laitoin vastaan. Olitte vuoden hiljaa ja sain elää rauhas. Ystävät oli tukena kaikki näytti niin onnelliselta mut sisimmässäin tunsin sen viel kasvavan ja palaavan. Niin kävi ylä-aste alko ja kaikki niin taas perseelleen meni. En enään jaksanut välittää mitä tein, mitä aiheutin ja mitä tuhosin. Aloin sekoamaan ja kaikkoamaan. Tajusin että en enään kauaa tätä jaksa joten aloin hakkaamaan. Hakkasin ja hakkasin pahan olon pois kunnes väsyin taas. Jatkoin ja jatkoin sitä vaan en tajunnut mitä aiheutan. Kaverit lähti ja jätti jäi vaan ahdistus ja yksin olo.Aloin juomaan ja polttamaan. Monet kerrat juomistani lisäsin pari kertaa tuli myrkytys ja oksensin vaan kaiken pihalle ja sammua meinasin ojiin, mettiin ja kadun varsiin. Kaikki vaan katos ja elämä hajos. Itse tuhot alko ja elämän halun menetin. Aloin suunnitteleen kaikkee paskaa ja kuolemaa. En jaksanut jatkaa matkaa. Kaikki oli mennyttä ikuisiksi ajoiksi. Jouduin lopulta lastenkotiin ongelmien vuoks ja se ei ollu mitenkään ihanaa, kukaan ei tullu sanoon että tuun kaipaan sua tai kertonut että ''yritä jaksaa''. Laitokseen jouduin uuden vuoden huoneessani nukuin ja katsoin ikkunasta ulos kaikaisuuteen ja mietin kaipaako kukaan mua nyt ? Ei siihen koskaan vastausta saa kun jotain saa se myös kuluu ja menee. nyt jo aikaa ku sieltä pääsin ja asiat jotenki raiteilla on ja yritän miettii miten pitää jatkaa etten joutuis takaisin sinne. Toivoisin silti et joku kertois kuinka mua kaipaa... -end-

J'ai besoin de force

Huomenna paluu ankeaan Pieksämäkeen lähen 19:04 junalla Viialasta ja olen 22:31 Pieksämäellä.
Mutta mikä mättää??
Olen paikassa jossa tunnen olevani kotona mutta kuitenkin jostain syystä mua ahdistaa koko aika.Mulla on ihana poikaystävä joka huolehtii musta (oli soittamassa heti ambulanssia kun vähän huimas),on hauska,ihana,luolamies (tai ainakin vaikuttaa aina hetkellisesti sellaselta) mutta sille on tärkeempiä kaverit kuin minä.
Tosin voi se olla vain mun mielikuvituksen luoma päätelmä,mutta se tuntuu niin todelliselta ettei se välttämättä ole sitä.Kun miettii niin kun tulin Viialaan se oli lähteny Lempäälää kaverilleen ja kun se palas lähdettiin sinne uudelleen.Ja loppupeleissä raahas mut jonkun ihmisen kotia jossa en viihtynyt ja lopulta lähdin sieltä pois.Eikä se huomioinu mua edes siellä tai edes tuntunut tajuavan että lähdin sieltä pois.
Eilen sama juttu tosin hän jätti mut kämpilleen kaverinsa kanssa.Ja soitti tällä kertaa pari kertaa ja sano ''kohta'' tulevansa.Loppu peleissä se kohta oli viiden aikaan aamulla ja ensi kertaa sano ''kohta'' keski yöllä.Jotenkin tulee taas mieleen kevät talvi kun olin kihdoissa sen yhden Toyota fanin kanssa joka käytti rahojani bensoihin ja sit ajeli kaiket yöt ja jätti mut kämpille odottamaan että se palaisi ajelemasta.Ja aina heräsin aamu yöstä kun se palas takasin ja aina sama lause kuulu ''anteeks ku meni näin myöhään mutta me vähän innostuttiin ajelee''Hyvin huomas sillon että olen kaverien jälkeen se tärkein..
Jotenkin rupesin aamu yöllä sit miettimään onko tääkin suhde samaa paskaa että olen se kakkos seura.Ensin ollaan minussa kiinni ja yks kaks vaihdetaan kaverien seuraan ja jätetään odottamaan sitä että minutkin muistetaan..Tosin en taas tahtois menettää tota pientä apinaa en oikeestaan enää ikinä vaikka se onkin tollane vammanen.Mut on se toisaalta sulonen kun se älys vihdoin että mullakin saattaisi olla nälkä kun viimeks syöny porukoitten luona perjantai aamu päivästä.
Toisaalta tuo poika on mulle rakas vaikka se olis kuinka paska tahansa mulle <3

happyhappy niiku vitun moni pari...

oonko onnessani vai onnessani?!?!?? koko aika hymy persees vaikka eka olin nii kyrpä otassa niiku tuo yks apina<3 ja joo mun PITÄIS nukkua mutta ku tuo kerkes nukahtaa ensin ja ruveta kuorsaamaa ja sit vielä ku nuo tuol toisessaki huoneessa kuorsaa nii voi vittu!! mut tänää halloweeni bileet ;)) <3 Ja murun seuras viel pari yötä<3<3 oonko ees niin happy happy ku saan olla sen kans??:PP ei oo oikeesti totta että MINÄ rakkaus lällötystä vastaan oleva olen iha IN LÖÖV vittu..ja tuntuu muute megaüber siistiltä pitää taas sormusta sormessa ;) <3

ps.. yhdelle ihmiselle tiedoks ei oo tulos kirkkohäitä ku tuo herra ei kuulu enää kirkkoon..

Planer suger men jag är en vinnare

ainakin toivon mukaan olisin..Sattuu vaan henkisesti ku tietää että toinen on odottanu koko viikon että tulisin tänään sen luo mut sit en pääsekkään tulemaa kiitos porukoitteni :( Murua hirvee ikävä ja kaipaa sitä ja sit ku se soittaa innoissaa ''tuuthan sä tänään tahon sut tänne'' nii sit joudunki murskaamaan sen iloisuuden ja sanomaan ''en mä pääse'' :(
Toivottavasti ens kesän aikana vois muuttaa jonnekki toiselle paikkakunnalle joka olis lähempänä Viialaa.Tuun nykyään paremmin Viialan tuttujen kanssa toimeen ku niitten joitten seurassa aina olen..
en jaksa nyt kirjottaa pidempää tekstiä ku harmittaa liikaa etten pääse Murun kainaloon :(( toivottavasti huomenna pääsisin<3

babyfever?

Joo on vissiin taas vauvakuume liikkeellä? Kattelen toista päivää jotain vauva ohjelmia ja jotai hääohjelmia ja nyt katoin jotain äitiysvaatteita O____o Okeei myönnettäköön että tahtois sellasen pienen palleron kullan kanssa mutten ehkä ihan vielä.Tai kattois sitä sitten kun olen 18 ja asuttas vihdoin yhdessä (ellei jo aiemmin asuta) tai sitten kun satun olemaan raskaana.
Kulta kyllä selitti hirveesti meidän tulevista häistä,kodista ja lapsista kun kävin torstaina sen luona :).Sen puheet yhteisestä tulevaisuudesta ja ne haaveet mitä se kertoi sai mut toivomaan todella paljon sitä että tämä onnistuu.<3

olis tollane pallero kyllä sulone varsinki jos se olis yhtä söpö mitä kulta <3
(kuvassa veljen lapsi Marko)

Positiivisuus piikki

Päätin kun heräsin tänään noin tunti sit että tahdon olla onnellinen ja positiivinen ja etten jaksa murehtia joka asiasta niinkuin aiemmin.Ajattelin uudestaa tätä bloginkin teemaa ettei se olis niin ankee ja masentas kirjottaessa.Tahdon olla onnellinen ja ottaa chillisti senkin takia että oon huomannu että jos stressaan joka asiassa ja kiukuttelen silloin paljon ja yllätys yllätys sillon just yleensä olen ollut parisuhteessa ja kaikki menny päin helvettiä silloin suhteessa ja se on nopeasti ollut ohitse.
Nyt haluan tosissani tehdä muutoksen.En tahdo että tämä suhde menee taas tuhannenviidensadan kyydenkymmenennen kerran poikki,varsinkin kun on nyt oon huomannu herran kanssa että ei pystytä olee erossa toisistamme.Ja että aina kun jompikumpi eroaa jostai paskiaisesta joka on tehny jommalle kummalle väärin nii aina ollaa lohduttamassa toisiamme ja muutenkin jos jokin vaivaa nii ensimmäisenä ollaa toisillemme soittamassa,vaikka kummallakin olisi kyllä muitakin ihmisiä joille voisi avautua mutta eniten kaikesta huolimatta avaudutaan toisillemme.
Talvi tulee nähtävästi jo kovaa kyytiä ja se saa mut masentumaan, mutta oon päättänyt että nautin elämästä. En aijo valittaa kylmyydestä, vaan puen kunnolla päälle. En anna ilman estää sitä etten lähde jonnekkin. Aijon mennä talvella yhtä lujaa kun kesällä, yhtä helppoa se ei ole mutten aijo luovuttaa. Oon saanut valtavasti aivan ihania kavereita ja muutenkin vanhat ihmisuhteet on paraantunut. Muistakaa nauttia elämästä. Kerran täällä eletään. Aina tulee niitä päiviä ettei mikään onnistu. En siis ole lopettamassa blogia, kirjottelen samaan malliin kun ennen, mutta koitetaan nyt suhtautua mahollisimman positiivisesti kaikkiin niihin asioihin joista ei pidä. Tänään huomasin kun kävelin pihalla, oli kylmää ja märkää, lunta oli maassa. Kuuntelin musiikkia ja ajattelin että kyllä tän talven voi oikeesti kestää.
Nyt vaan on kestettävä ja keksittävä mistä pöllisin sellaset kivat summat millä pääsis taas kullan luo ja sieltä pois ja sais vielä ostettua sillon jotain juotavaa etten taas olis pummilinjalla.

sä tsiikaat voittajaa!

Joo oon viimeks kirjottanu 13.pv syyskuuta joten ehkä on aika taas kirjottaa tänne että tekin tiedätte että oon elossa.Mutta jooh,olen ehkä lievästi muuttunu viime näkemästä ja pitäskö sanoa taas sekin että nyt on VIRALLISESTI 10000% että olen YHDEN MIEHEN NAINEN ja PYSYVÄSTI ;)
Nää 4 vitun pitkää vuotta on todistanu sen kummankin mielestä että mikään ei voi tulla meidän väliin enään ja ollaan aina selvitty yhdessä vaikka joku on yrittäny tulla meidän välille.Tosin tää kaikki meinaa sitä että joku muuttaa toisen luo.Ja epäilen ja tiedän että se olen minä tosin se voi olla myös rakas.Vaikkakin se sanoi viikolla kun nähtiin että se tulis 3:lle vuodelle mun luo ja opiskelis täällä mun kanssa.
Mutta joo palataan taas tähän kuukautee jollon en käynyt täällä mitä touhusinkaan ; säädin vähän kenen kanssa sattui,vetelin butaniia ja ties mitä,ryyppäsin urakalla ja ties mitä sekavaa..Aika ruveta pikku hiljaa rauhottumaa ja säästämään tulevaisuutta varten ja sitä että pääsen rakkaani rinnalle asumaan ja että KOULU RUPEIS SUJUMAAN!!tai sit voisin pitää väli vuoden tai jotain ei toi koulu periaatteessa oikeen suju vois mennä töihin tai työssä oppimaan tai jotain...Koulu ei oo mun juttu tai sitten tää kaikki johtuu maanis-depressiivisyydestä..ei voi tietää mutta tulevaisuus näyttää pysynkö koulussa vai katoanko jonnekkin töihin tai jotain