Ekaks kaikki meni hyvin, sit yhtäkkii vaivuin..
Alko tulee riitaa ja huutamista. Kaikki oli niin tuskaista. Ei syytä mihkään ei aihetta mihinkään. Se vaan tapahtui ja myönnän olevani osa syyllinen mitä menin tekeen niin paskasta. Aloitte vihaan mua, pahoittaan mun mieltä. Sitä kesti kauan . Ala-asteen kolmos luokalta vitos luokan loppuun. En kestänyt enään aloin pahojani tekeen huutaan ja haukkumaan. En jaksanut sitä paskaa enään laitoin vastaan. Olitte vuoden hiljaa ja sain elää rauhas. Ystävät oli tukena kaikki näytti niin onnelliselta mut sisimmässäin tunsin sen viel kasvavan ja palaavan. Niin kävi ylä-aste alko ja kaikki niin taas perseelleen meni. En enään jaksanut välittää mitä tein, mitä aiheutin ja mitä tuhosin. Aloin sekoamaan ja kaikkoamaan. Tajusin että en enään kauaa tätä jaksa joten aloin hakkaamaan. Hakkasin ja hakkasin pahan olon pois kunnes väsyin taas. Jatkoin ja jatkoin sitä vaan en tajunnut mitä aiheutan. Kaverit lähti ja jätti jäi vaan ahdistus ja yksin olo.Aloin juomaan ja polttamaan. Monet kerrat juomistani lisäsin pari kertaa tuli myrkytys ja oksensin vaan kaiken pihalle ja sammua meinasin ojiin, mettiin ja kadun varsiin. Kaikki vaan katos ja elämä hajos. Itse tuhot alko ja elämän halun menetin. Aloin suunnitteleen kaikkee paskaa ja kuolemaa. En jaksanut jatkaa matkaa. Kaikki oli mennyttä ikuisiksi ajoiksi. Jouduin lopulta lastenkotiin ongelmien vuoks ja se ei ollu mitenkään ihanaa, kukaan ei tullu sanoon että tuun kaipaan sua tai kertonut että ''yritä jaksaa''. Laitokseen jouduin uuden vuoden huoneessani nukuin ja katsoin ikkunasta ulos kaikaisuuteen ja mietin kaipaako kukaan mua nyt ? Ei siihen koskaan vastausta saa kun jotain saa se myös kuluu ja menee. nyt jo aikaa ku sieltä pääsin ja asiat jotenki raiteilla on ja yritän miettii miten pitää jatkaa etten joutuis takaisin sinne. Toivoisin silti et joku kertois kuinka mua kaipaa... -end-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti